Aikuisiän akne – mikä avuksi

Aikuisiän akne on tuttu harmi monelle, ja se on lisääntynyt viime vuosina. Siitä kärsivät useammin juuri naiset, niin myös minä. Ihoni ei ole ollut niin sanotusti hyvässä kunnossa sitten nuoruuden, ja varsinainen akne puhkesi yhtäkkiä 18–19-vuotiaana. Sen jälkeen akne onkin ollut kaverinani riesanani enemmän tai vähemmän aina tähän hetkeen asti eli reilu 10 vuotta.

Mutta mikä avuksi? Itse olen kokeillut aika lailla koko arsenaalin akneiholle tarkoitetuista tymäköistä ihonhoitotuotteista lääkevoiteisiin, antibiootteihin ja Roaccutaniin. Myös erilaisia ruokavalioita ja kosmetologin tekemiä puhdistuksia on tullut kokeiltua. Osa keinoista on oikeasti auttanut, osa ei.

Jos lähdetään liikkeelle lääkkeellisestä hoidosta, löytyy apu monille esimerkiksi e-pillereistä. Huono puoli tässä on se, että ongelma palaa (usein vielä pahempana), kun pillerit lopettaa. Eikä pilleritkään aina edes yksin auta. Itse söin vahvoja akneen tarkoitettuja pillereitä, mutta kas kummaa, finnit olivat ja pysyivät. Kun yhdistin tähän muutoksia ruokavaliossa, sain nauttia joitakin vuosia hieman paremmasta ihosta, jossain vaiheessa jopa hyvästä.

Lisäksi olen toki kokeillut reseptillä ja ilman reseptiä saatavia aknelääkevoiteita (esim. Epiduo), jotka kyllä voivat kuivattaa ja kuoria finnit pois hetkellisesti, mutta kuivattavat samalla koko naaman, mikä tuntuu johtavan jossain vaiheessa vielä pahempaan ihon tukkeutumiseen. Ei sopinut siis ainakaan itselleni.

Pari kertaa lääkäri on määrännyt myös antibiootteja. Ensimmäinen sisäinen antibioottikuuri tetrasykliineitä kadotti finnit, ja olin jo voitonriemuinen – näinkö helposti tästä päästiinkin! No ei. Akne pysyi poissa ehkä muutamasta kuukaudesta korkeintaan vuoteen, ja sitten oltiin jälleen lähtötilanteessa. Söin samanlaisen kuurin vuosia myöhemmin ilman mitään vaikutusta. Enää en edes suostuisi syömään antibiootteja akneen, koska olen todennut, ettei apu ole pysyvä, ja antibiooteilla on kuitenkin myös haittavaikutuksia. Myös antibioottivoidetta olen kokeillut, ja sekin auttoi vain hetkellisesti.

Aina on siis kuitenkin palattu lähtöpisteeseen, kunnes päätin vihdoin tarttua viimeiseen keinoon. Roaccutan eli isotretinoiini on varmasti kaikille aknesta kärsiville tuttu mutta myös hieman pelätty lääke. Siihen liittyy monenlaisten, vakavienkin haittavaikutusten riski, ja siksi itse välttelin sitä viimeiseen asti. Se oli kuitenkin ainut lääke, joka on oikeasti auttanut ja vieläpä suht pysyvästi.

Söin ensimmäisen ja ainakin tähän asti ainoan isotretinoiinikuurini kolme vuotta sitten, kun naamani oli suorastaan räjähtänyt ja kasvoille tuntui nousevan koko ajan lisää kipeitä hormonifinnejä. Sellaisia, että naamaan sattui, kun laski illalla pään tyynylle. Sellaisia, jotka muhivat viikkoja ihon alla (anteeksi mielikuvasta). Ei auttanut ruokavaliomuutokset eikä mikään muukaan siinä vaiheessa.

Siispä suunnistin jälleen kerran ihotautilääkärille, joka totesi keskivaikean aknen ja antoi isotretinoiinikuurin. Halleluja! Vihdoinkin pitkäkestoinen apu aikuisiän akneen. Kolme vuotta kuurin jälkeen iholleni ei edelleenkään tule samanlaisia isoja hormonifinnejä kuin ennen kuuria. Epäpuhtauksia ja finnejä kyllä tulee, joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta lähinnä voi syyttää omia elintapoja, kuten epäterveellistä syömistä ja huonosti nukuttuja öitä.

Sekä aikuisiän aknen hoitamisesta isotretinoiinilla että ruokavaliolla olen ajatellut tehdä omat postauksensa, koska niistä riittää enemmänkin asiaa.

Olisi kiva kuulla, onko aikuisiän akne sinulle tuttu vaiva ja mistä sinä olet saanut parhaan avun, kerro vaikka kommenttiboksissa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *